33/2021 - Kesäni lukuina - Lerpsun kesäkiertue

Elokuu lähenee loppuaan ja pikkuhiljaa olisi aika laittaa tämän vuotinen Lerpakkeen kesäkiertue pakettiin. Tai ehkä vedänkin laastarin vain kerralla pois: tämä on viimeinen kesäpostaus tälle erää ja ensi viikolla palailemme perinteisempien postausten pariin. Kulunut kesä on ollut yhtä auringonpaistetta ja myös allekirjoittaneesta on ollut ihanaa päästä lueskelemaan täältä lukuisia kesäfiilistelyitä. Lukuisia asioita on myös omaan kesääni mahtunut, joten siitä syystä päätin kertoa teille kesästäni juuri lukuina:  

Yhtenä päivänä yksi hävikkipiikki & yksi mansikkakakku

Palataan vielä niihin laastareihin: tämän kesän yksi trendikkäimmistä asusteista on ollut juurikin laastari olkavarressa. Koska vietin valtaosan kesästäni Kajaanissa, päätin varata rokotusajan myös Kajaaniin. Aluksi tästä tuli hieman huono omatunto, sillä Kainuussa rokotteista oli hiukan pulaa juuri kesällä, mutta minulle soitettiinkin päivää ennen varaamaani aikaa ja ehdotettiin, että tulisin ottamaan muulloin hukkaan menevän rokoteannoksen. Olin juuri aloittanut mansikkakakun leivonnan, mutta päätin ajella silti siltä istumalta suoraan hävikkipiikitettäväksi. Onneksi rokotteesta ei tullut kummempia oireita, pientä lihaskipua vain, joten pääsin jatkamaan leipomisprojektiani heti kotiin päästyäni.

8 aamuneljän herätystä

Minulla kävi tuuri, kun sain kesätöitä päiväkodista lastenhoitajana. Vähemmän onnekkaalta tuntui aluksi lukea työvuorolistasta, että työpaikalla tulisi olla aamulla jopa klo 5:15. Pari kertaa olisi tehnyt mieli jäädä nukkumaan, kun tuli katsottua MM-jääkiekkoa myöhään, mutta hyvin jaksoin silti herätä uurastamaan. Hyvänä puolena mainittakoon näissä aamuissa se, että työpäiväni päättyi jo puolenpäivän aikoihin, jolloin aikaa jäi myös muullekin (=päiväunille). 

Päiväkotiarki tuntui aluksi hieman hämmentävältä. Koulumaailmaan verrattuna roolini oli todella erilainen, sillä päivän aikana saatoin olla mukana salapoliisileikeissä, annostella lapsille lounasta ja lueskella päiväunihetkessä ääneen kirjaa. Toisaalta oli rentoa olla ilman suurempia pedagogisia velvollisuuksia, vaikka valtavasti oppimistahan tapahtui aina leikkien ja päiväkotiarjen ohessa. Oon kyllä iloinen, että tulin hakeneeksi näitä töitä, sillä kesällä on melko vaikeaa päästä tämän lähemmäksi meidän omaa alaa. Vaikka alle kouluikäisten parissa työskentely oli kivaa vaihtelua, niin silti luokanopettajuus tuntuu edelleen omimmalta😄 

Kolme palloilulajia

Tänä kesänä otin kaiken irti ulkoilusta. Päädyin työkaverini kautta mukaan paikalliseen wappiryhmään, jossa porukkaa kyseltiin pelaamaan esimerkiksi rantalenttistä ja koripalloa. Oli huippua lähteä spontaanisti pelailemaan porukalla, joten saakin nähdä, että riittääkö syksyn liikunnan kurssin liikkumiset vai kasvaako kaipuu johonkin urheilupoppooseen liittymiseen. Näiden joukkuelajien lisäksi kävin pelaamassa myös tennistä, joka on itselleni hieman vieraampi laji. Eli suoraan sanottuna kerran kävimme yläasteen palloilun valinnaisaineessa kokeilemassa tennistä, eikä kyseiseltä kerralta tainnut kummempia oppeja jäädä takataskuun😄 Padelia olisin myös halunnut käydä testaamassa, mutta se jäi tältä kesältä uupumaan. Pitäneekin siis googletella löytyisikö Rovaniemeltäkin kyseiselle lajille pelailupaikkaa!

472 kilometriä pohjoiseen...

Onneksi koko kesä ei mennyt ainoastaan Kajaanissa, vaan myös pientä reissailua sain mahdutettua töiden oheen. Suuntasimme Rovaniemeltä heinäkuun alussa tuutorikaverini Venlan kanssa telttaretkelle. Lähdimme ajelemaan ilman tarkempaa suunnitelmaa kohti pohjoista, ainoa ultimaattinen määränpäämme oli Kilpisjärvi. Ensimmäisenä päivänä päädyimme Punahiekoille, sillä sitä Google Maps ehdotti etsiessämme uimarantaa. Hieman skeptisesti ajelimme ikuisuuden hiljaista hiekkatietä, kunnes löysimme perille. Ja mikä paratiisi aukesikaan pienen metsäpolun jälkeen! Oli nuotiopaikkaa, pientä tupaa, huussit, upea rantaviiva sekä maisemana tunturit. Rovaniemeltä Punahiekoille on 2,5 tunnin ajomatka ja ehdottomasti suosittelen siellä vierailua, esimerkiksi juuri kuumana kesäpäivänä. Ja tällöin mieluusti autolla, jossa toimii ilmastointi.

Punahiekoilla telttailemassa oli myös partiolaisia Järvenpäästä, jotka vinkkasivat meille Särkitunturilla ulkoilun. Otimme vinkistä vaarin ja seuraavana päivänä kapusimme kyseiselle tunturille. Reitti oli superhelppokulkuinen ja suuntaansa vaivaiset 3 kilometriä, joka sopi meille aloittelijoille mainiosti. Särkitunturin maisemat olivat myös upeat ja erityisen kyseisestä paikasta teki se, että tunturin päältä löytyy pieniä lampia, joissa voi uiskennella. Heinäkuun alku oli todella helteinen, joten pulahdusta tunturilampeen ei tarvinnut harkita kauaa. Ja fiilis oli uskomaton.

Matkamme jatkui tuona päivänä myös Kilpisjärvelle, jossa päädyimme telttailemaan Saana-tunturin kupeeseen. Maisemat olivat jälleen upeat ja sääskihyökkäys buustasi teltankokoamistaitojamme, jolloin saimme yösijamme kasaan ennätysajassa. 

Tämä seikkailu kyllä innosti ajatusta Lapissa kiertelystä, jospa vaikka syksyllä tulisi koettua kunnolla Lapin ruska-aika!

... ja noin 460 kilometriä etelään

Toinen kesälomareissukohteeni oli Tampere, jonne ystäväni on kutsunut minut lukuisia kertoja. Nyt vihdoin saimme sumplittua sopivan ajankohdan, joten hyppäsin vaihteeksi junaan, joka puksutti kohti etelää. Loistavien kelien siivittämänä tuli kierreltyä nähtävyyksiä ja vierailtua eri paikoissa, kuten Pyynikin näkötornilla munkeilla ja Vapriikki-museossa ihastelemassa näyttelyitä. Ja tietysti täytyi ensimmäistä kertaa maistaa myös mustaa makkaraa, mutta kyseisestä torilla istuskelusta jäi tosin päällimmäisenä mieleen Antero Mertarannan istahtaminen lähipöytään tamperelaisen herkun maun sijasta.

Kaupunkilomailuun kuului myös uutukaisilla ratikoilla ajelu (nippelitietona kaikille Lerpsun lukijoille, että nämä ratikat on tehty Kajaanin Otanmäessä😏). Lisäksi kesäolympialaiset alkoivat sopivasti, joten turistikierrosten jälkeen olimme yhtä mieltä siitä, että pienet penkkiurheilutauot olivat tarpeen. Kiitokset vielä vieraanvaraiset J & E, tuli sivistyttyä Tampereen osalta hieman enemmän 6. lk:n luokkaretkeen verrattuna😂💙 Ja seuraavalle vierailulle jäi silti paljon nähtävää! 

102 kuvattua kasvia

Kesääni mahtui hieman myös opiskelua, nimittäin kanssalerpsuilija Veera mainosti niin hyvin herbaariokurssia, että päätin ottaa kesälleni projektiksi koota digikasvion Instagram-muotoon. Mä oon joskus 8. luokalla kokeillut kasvion tekemistä ja se ei oikein ollut mun juttu,  mutta päätin antaa digikasviolle mahdollisuuden. Ja täytyy sanoa, että yllätyin innokkuudestani tämän projektin suhteen! Kasvikuvia kertyi melkoiset määrät, mutta onneksi niitä voi hyödyntää esimerkiksi vaikka korteissa. Yllä oleva kortti meni kiitokseksi työpaikalleni, jossa päiväkotiryhmät olivat osuvasti Sinikellot, Metsätähdet & Vanamot. Herbaariokurssista tuleekin vielä oma postauksensa, mutta mainittakoon, ettei kommelluksilta vältytty kasveja kuvatessa. 

Nyt kun kesäkiertue alkaa ol... on taputeltu, saan tähän loppuun hyvällä omallatunnolla fiilistellä tulevaa syksyä! Mä odotin nuorempanakin koulujen alkua aina kesälomilla ja tällä hetkellä on juuri sellainen kutkuttava fiilis kuin ala-asteella ollessa. Ihanaa palata tuttujen opiskelukavereiden pariin, mutta myös tuutoroinnin kautta päästä tutustumaan meidän uusiin fukseihin. 

Ihanaa alkavaa lukuvuotta lapikaslaiset, jospa nähdään ylpällä!💙

- Minna

Ps. Jos jaksoit lukaista tänne asti, niin palkkioksi saat Netflix-suosituksen: Lupin on rikossarja, mutta nerokkaan rikollisen näkökulmasta - ihan törkeen hyvä!