34/2021 - Kurssisuoritus kesän kukinnoista

Herbaario- eli lajintuntemuskurssin ideana on koota perinteinen tai digitaalinen kasvio. Tavoitteena on saada kasaan noin sata kasvia ja tunnistaa ne. Kurssin laajuus on viisi opintopistettä.

Kurssista vastaa lehtorimme Marko Karhu, joka arvelee herbaariokurssin järjestetyn ensimmäistä kertaa noin 15 vuotta sitten, sillä silloin kasvien kerääminen palautettiin opetussuunnitelmaan. Hänen mukaansa luokanopettajaopiskelijat olivat toivoneet erityisesti lajintuntemuksen saloihin johdattelevaa kurssia, jonka kautta tämä kurssi on pikkuhiljaa muotoutunut nykyiseen muotoonsa. 

Kuten viime viikolla mainitsin, täältä Lerpakkeestakin tuttu Veera hehkutti tätä kurssia niin kovasti, että päätin ottaa tästä kesälleni pienen projektin. Suurimpina motiiveinani nousi esiin valokuvausharrastuksen herättely ja muutaman uuden kasvin nimen mieleen painaminen. Digikasvion toteuttaminen tuntui itsestäni omimmalta tavalta, mutta samalla vuosikurssilla opiskeleva tuutorikamu Veera (Veeroja selvästi riittää, koittakaa pysyä kärryillä!) esimerkiksi päätyi perinteisen kasvion tekemiseen. Hän kertoi, että on aina pitänyt esimerkiksi askartelusta, käsitöistä ja piirtämisestä, joten biologian kurssin aikana tehdystä pienimuotoisesta herbaariosta innostuneena Veeran ei tarvinnut tälle kurssille osallistumista miettiä kauaa. 

Kasvien löytämisessä olikin oma työnsä, eikä kommelluksilta vältytty. Kävin esimerkiksi suoalueella koiramme Hulin kanssa, jolloin tietysti itse pysyin kiltisti pitkospuilla, mutta Huli päätti rypeä mudassa kuin mikäkin suopotkupallon MM-kisoihin osallistuva. Roolit kuitenkin vaihtuivat toisella kerralla, jolloin lakan kukintoa etsiessäni astuin yllättävään suokuoppaan koko jalkani pituudelta. Kumisaapas täyttyi liejusta, eikä kukkivaa lakkaakaan löytynyt. Tälle kommellukselle saimmekin naureskella myös kesätyöpaikallani, mutta seuraavan viikonlopun aikana puhelimeeni kilahti yllättäen kuvaviesti: työkaverini oli käynyt mökkeillessään kuvaamassa minulle lakan kukan, joten olihan se pakko liittää osaksi herbaariotani. Lakan kukinto toi myös Veeran kasvioprojektiin extremeä. Hän sentään löysi kukkivan suomuuraimen, mutta kesän helteet haastoivat toimimaan ripeästi, jotta kasvi ei kerkeäisi lakastua ja pudottaa terälehtiään kuljetusprosessin aikana. Veera kuvailikin, ettei muista koskaan pyöräilleensä niin nopeasti Ounasvaaralta alas kuin tuona kyseisenä kertana 😄

Me molemmat olemme yhtä mieltä siitä, että yhtäkkiä kesän aikana tuntui kuin kaikki kukat kukkisivat lähestulkoon  samanaikaisesti. Kasveja kannattaakin etsiskellä heti alkukesästä lähtien, sillä monet kukkivat juuri touko-kesäkuun aikana. Kurssisuorituksen kannalta pelkkä kasvien kuvaaminen tai poimiminen ei tosin riitä, vaan ne tulee tietysti myös tunnistaa. Tässä apuna voi hyödyntää perinteisiä kasvikirjoja, kuten Otavan värikasviota, tai vaikka eri nettisivuja, kuten Luontoporttia. Lisäksi kuulin jälkikäteen PlantNet-sovelluksesta, joka tunnistaa kasveja kuvan perusteella. Kyseisestä sovelluksesta olisi varmasti ollut paljon apua, sillä välillä tunnistamisosuuteen saattoi kulua tovi jos toinenkin. Veerakin mainitsi, että tavallisesti keräämisen jälkeen hänellä oli itsevarma olo kasvien tunnistamisen osalta, mutta prässäämisen jälkeen hänkin saattoi epäröidä, että olivatko kyseiset kasvit tosiaan samoja. Muutamista kasveista saattoi kadota esimerkiksi kokonaan väri kuivatuksen aikana. 

Veera summaakin, että vaikka perinteisen kasvion tekemisessä oli ajoittain haasteita ja teippirulliakin kului neljä kappaletta, kasvion kokoaminen oli kuitenkin hauska kokemus. Kasveja kerätessä, kuivattaessa ja kartongille liimatessa tulee hänen mukaansa tutkittua kasveja yllättävänkin tarkasti. Kasvien yksityiskohtaisen tarkastelun lisäksi huomaan itsekin kurssin innoittamana suunnanneeni katseeni selvästi useammin ympärilleni esimerkiksi lenkkien aikana. Tuttujen reittien sijasta tulikin lähdettyä uusien kasvien toivossa aivan eri suuntaan kuin tavallisesti. 

Lehtori Karhun mielestä tämän kurssin kohdalla erityisen antoisaa on se, että kurssin ansiosta opiskelijoiden kiinnostus luontoa kohtaan on lisääntynyt huomattavasti. Opiskelijat ovat kuvailleet jopa luontosuhteensa muuttuneen, sillä he ovat kurssin ansiosta havainnoineet luontoa huomattavasti yksityiskohtaisemmin. Lisäksi opiskelijoiden kunnioitus luontoa ja luonnonmonimuotoisuutta kohtaan on täten lisääntynyt, joka erityisesti saakin Karhun myhäilemään onnesta. 

Entä myhäilemmekö me kasvintunnistamistaitojemme osalta? Veera on itsevarma sen suhteen, että pystyy tunnistamaan keräämänsä 100 kasvia. Itse todennäköisesti joudun vielä tämänkin jälkeen tarkistamaan raudus- ja hieskoivun eron, mutta enköhän voi vähän fleksata niittyleinikin ja metsäkurjenpolven kohdalla. Ja uskon, että nyt hahmotan hieman paremmin kokonaisuutena kauniin Suomen kesämme kasviloiston.

Siitä vielä lerpsustakin tutun herbsuverbsun myyntipuhe! Eiköhän tämä, jos mikä, saa jokaisen odottamaan malttamattomana tulevaa kesää & herbaariohommiin ryhtymistä😎

- Minna