36/2024 - Soolin matkassa!
Kirjoittajana toimii SOOLin hallituksen jäsen Jani Siirilä, joka tunnetaan myös Lerpakkeen epäsäännöllisenä kirjoittajana
Mukana jutussa myös edunvalvontakonkari ja Lapikaslainen Heini Naukkarinen
Idea SOOLin matkassa syttyi jo muutamia kuukausia sitten, kun lerpakekkeen tiimi piti kokoustaan tulevista syksyn jutuista keväällä. Nyt muutama kuukausi myöhemmin kesän jälkeen on ilo ilmoittaa, että juttusarja tulee! Sarjan tarkoitus on kertoa lukijoille, millaista on arki SOOLin hallituksessa kuitenkin rennolla kulmalla ilman syväluotaavaa katsausta koulutuspolitiikan jargoniin. Ajoittain jutuissa voi esiintyä myös Rovaniemen aluetoimija Julia Kaipia, mutta nyt lukuhousut jalkaan ja itse juttuun. 😎
Mikä ihmeen SOOLin liittokokous 20.-21.4.2024?
Liittokokous on joka vuosi järjestettävä kokous, missä käytetään liiton ylintä päätäntävaltaa. Kokouksessa hyväksytään paljon asiakirjoja, tehdään usein työryhmätyöskentelyä ja valitaan uusi hallitus. Liittokokoukseen kutsutaan kaikki liiton jäsenjärjestöt ja meiltä Lapikkaalta edustajana olikin aikaisemmista hallituksista tuttu Heini Naukkarinen.
Torstai 18.4.
Istuvan hallituksen jäsenenä oma matkani alkoi jo torstai-iltapäivänä pakkaamisella ja viikonloppuun valmistautumisella lukemalla mm. asiakirjoja. Näiden jälkeen suuntasin juna-asemalle ja 20:57 starttasi matkani yöjunalla kohti Helsinkiä. Uskollisena rutiinien ylläpitäjänä alkumatkasta opiskelin pienen hetken ja suuntasin kohti ravintolavaunua. Jo kymmenien matkojen ajan olemme Oulun edustajien kanssa juoneet oluet edellisenä iltana matkalla ennen kokousta ja vaihtaneet kuulumisia, teimme tälläkin kertaa niin. Kellon lähennellessä puoltayötä oli kuitenkin aika lähteä nukkumaan ollakseni skarppina seuraavana aamuna.
Perjantai 19.4.
Aamu raikas iloinen! Aamulla hieman kahdeksan jälkeen heräsin junan kuulutuksiin, kun junamme lähestyi Pasilan autojuna-asemaa. Nopean pakkaamisen jälkeen olikin aika poistua junasta ja lähestyä viikonlopun tukikohtaa eli Akavataloa. Akavatalo on paikkana mielenkiintoinen, koska ulkoa katsoessa se näyttää vanhalta Neuvostoliiton aikaiselta rakennukselta, mutta sisältä paljastuu moderni liittojen pääkonttori, mutta takaisin asiaan…
Päiväni alkoi kello 10:00, kun pidimme keskustelutilaisuuden yhdessä Yliopistojen opetusalan liiton kanssa, mihin meidänkin opettajat kuuluvat. Päivän kuluessa jatkoimme meidän kokousta käsittelimme ja keskustelimme mm. opiskelijoihin kohdistuvista leikkauksista, uudesta talvipäivä -yhdistyksestä, sekä seuraavasta järjestökurssista, mikä järjestetään… Tampereella. Kokouksen välissä kävimme syömässä, jonka jälkeen jatkoimme kokousta. Kuitenkin pian kello läheni jo iltaa ja lähdimme jo viimeiselle yhteiselle aterialle vanhan hallituksen kanssa. Samalla meidän illastaessa oli Lapikkaan toinen sankari aloittamassa omaa matkaansa Rovaniemeltä. Mitenhän Heinin matkaan kuuluu?
Matkaa Heinin silmin
Heippatihei, emerita-edunvalvoja Heini täällä! Myös mä lähdin Janin tapaan kohti Helsinkiä iki-ihanalla yöjunalla, toki vasta perjantai-iltana. Mulla oli meneillään hektinen viikko, eikä tuo perjantai tehnyt tähän mitään poikkeusta. Toisaalta, eikö yöjunan kolisteluihin kannatakin varautua nimenomaan väsyttämällä itsensä ennen matkaa? Mun taktiikka oli siis päivällä herkutella itseni lähes ähkyyn saakka HerkutteluApprojen merkeissä, piipahtaa pikaisesti kotona ja juosta junalle.
Junassa en ehtinyt ravintolavaunuun nautiskelemaan, sillä kolmansille liittareille matkustavana tiesin, että kokousmateriaalit kannattaa lukaista läpi vielä kertaalleen edellisenä iltana. Koska tällä kertaa junan netti ei pettänyt, niin taisin siinä naputtaa vastauksen muutamaan sähköpostiin ja täydentää paria jaksosuunnitelmaakin. Kun päivän hommat oli saatu purkkiin, oli aika sulkea tietokone ja käydä nukkumaan. Sanottakoon vielä, että väsytystaktiikka toimi, sillä nukuin junassa parhaimmat unet hetkeen!
Kiitos Heini, palataan takaisin Pasilaan.
Illallisen jälkeen oli aikaa kerätä voimia tulevaa viikonloppua varten. Ennen nukkumaan menoa kuitenkin vielä nopea pyrähdys saunassa ja oli aika ryhtyä nukkumaan.
Lauantai 20.4.
Aamulla heräämisen ja aamupalan jälkeen oli aika siirtyä kohti Akavataloa ja aloittaa viimeiset valmistelut ennen kuin kokouskansa saapuu paikalle. Ensimmäisten joukossa yhdeksän jälkeen tutut kasvot tulevat tervehtimään. Se on Heini, hän on selvinnyt yöjunalta Akavatalolle saakka ja energiaa sekä intoa täynnä aloittamaan liittokokousviikonloppu!
Kokouksen alkaessa 10:00 saimme kuulla tervehdykset tiede- ja kulttuuriministeri Sari Multalalta sekä OAJ:n puheenjohtaja Katariina Murrolta. Aamupäivällä kävimme läpi viikonlopun kulkua sekä teimme valmisteluita iltapäivän työryhmiä varten. Iltapäivällä oli tarkoitus työstää yhdessä asiakirjoja, jotka määrittävät liiton toimintaa tulevan vuoden aikana. Oma roolini oli istua salin reunalla mahdollisimman ilmeettömänä ja seurata, mitä salissa oikein tapahtuu. Koska olin hakemassa jatkokaudella hallitukseen en ollut mukana työryhmien työskentelyssä ja tein muita tärkeitä tehtäviä, kuten keitin kahvia janoiselle kansalle. Kun ihmiset olivat juoneet tarpeeksi kitkerää kahvia oli aika siirtyä lounaalle.
Lounaan jälkeen työryhmät alkoivat toimimaan ja minun tehtäväksi tuli ostaa kukkia. Voisin kertoa jännittävän tarinan tästä, mutta päästetään Heini kertomaan, mitä hänen aamunsa meni ja mitä työryhmätyöskentelyssä oikein tapahtuu.
Heini
Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasin Akavatalolle aamupalalle ja ilmoittautumaan. Ilmoittautumisen yhteydessä sain käsiini nätin pinon erilaisia äänestyslipukkeita, sillä kaikki Lapikkaan viisi ääntä tulisi olemaan minun päätäntävallassa viikonlopun ajan.
Ennen virallisia työryhmätyöskentelyjä, myös minä seurasin korvat höröllä yleiskeskustelua, jotta työryhmätyöskentely tulisi olemaan mahdollisimman hyvää. Työryhmiä oli siis kolme: toimintasuunnitelma 2025, talousarviot 2024 ja 2025, julkilausuma sekä SOOLin koulutuspoliittinen linjapaperi. Itse koin, että minulla olisi eniten annettavaa SOOLin koulutuspoliittisen linjapaperin työstämisessä, joten suuntasin äänilippuviuhkan kanssa kyseiseen työryhmään. Työryhmässä käsiteltiin siis SOOLin yksi tärkeimmistä asiakirjoista hyvin tarkan syynin kautta. Koulutuspoliittista linjapaperia tarkasteltiin toisaalta kokonaisuutena, mutta muutamasta virkkeestäkin keskusteltiin kiivaasti. Tarkoituksena oli tehdä asiakirjasta mahdollisimman selkeä ja kaikkien opeopiskelijoiden etua ajava "ohjesääntö".
Jani jatkaakin tästä
Huh olin kerennyt ostamaan kukat ja ottamaat pienen levon ennen päivällistä. Päivällisen jälkeen oli aika pitää hallitukseen hakijoiden esittelyt. Tänä vuonna olin valmistellut näpsäkän puheen, joten tunsin oloni pelottavan itsevarmaksi. Puheen pitäminen satasilmäiselle yleisölle oli tänäkin vuonna jännittävää ja käteni tärisivät vielä monta minuuttia puheen jälkeen.
Illan huipensi vielä vaalipaneeli, missä liittokokoukseen osallistujat pääsivät kysymään kysymyksiä ehdokkailta. Vaalipaneelin jälkeen liittarikansa suuntasi kohti hotellia illalla kahdeksan tienoilla, mutta omiin velvollisuuksiin kuului suunnata vielä kokoustamaan ja tarkastelemaan työryhmien tekemiä esityksiä. Tässä vaiheessa päivää alkoi jo hieman väsymys painamaan, mutta täytyi vielä jaksaa. Muutaman tunnin kokoustamisen jälkeen olimme valmiita ja
lähdimme vielä nauttimaan yhdet "lopettavat" päivän päätteeksi läheiseen kuppilaan, minkä olemme nimenneet "SOOL-baariksi". Tästä nimestä ehkä myöhemmin tänä vuonna vielä lisää. "Lopettavien" jälkeen oli aika suunnata kohti hotellia ja ansaittuja yöunia. Sankarimme oli väsynyt, kaikkensa antanut, mutta onnellinen.
Sunnuntai 21.4.
Aamulla.. no te jo tiedätte mitä aamulla tehdään. Rutiinien jälkeen aloitimme 9:00 aikoihin kokousta ja tänään oli tarkoitus tehdä isoja päätöksiä, sellaisia joita Antti Boman ja Mikko Kaukokari tekevät päivittäin. Oma roolini oli taas istua salin reunalla ja pyrkiä olemaan mahdollisimman ilmeettömänä ja seurata, mitä salissa tapahtuu. Aamupäivällä hyväksyimme mm. talousarvion, julkilausuman sekä muita tärkeitä asiakirjoja. Pian koitti jo lounas ja jännitys alkoi tiivistymään, kun hallituksen henkilövalinnat alkoivat lähestyä. Ennen lounaalle lähtöä suoritettiin äänestys seuraavasta hallituksesta, mutta tulokset julkaistaisiin vasta ruokailun jälkeen. Pian maittavan tyrnilohen jälkeen oli aika valita seuraava 24-25 SOOLin hallitus. Piinaavien minuuttien jälkeen puhujanpönttöön astui tuttu kasvo! Ääntenlaskijoiden vanhin Heini kertoi, ketkä tulevat valituksi seuraavaan hallitukseen. Ennen kuin mennään itse tuloksiin sinua varmasti kiinnostaa, miten Heini oli päätynyt puhujanpönttöön ja mitä hän teki, kun me muut olimme ruokailemassa.
Heini
Sen lisäksi, että pääsin nauttimaan liittarielämästä, niin minut nimettiin myös yhdeksi ääntenlaskijaksi, ja itse asiassa ääntenlaskijan vanhimmaksi. Ääntenlaskijoiksi valittiin siis neljä eri järjestön edustajaa. Tarkoituksenamme oli epäselvissä salin äänestyksissä laskea tulos. Ääntenlaskijoiden vanhimpana pääsin kertomaan liittariväelle äänestysten tuloksia. Kovin montaa kertaa meitä ääntenlaskijoita ei tarvittu, sillä liittarikansa tuntui olevan todella yhteneväinen päätöksissään.
Ääntenlaskijoiden tärkeimmäksi tehtäväksi osoittautuikin tulevan SOOLin hallituksen kokoonpanoon liittyvän äänestystuloksen laskeminen. Henkilövaaleissa äänestystulosta ei kuitenkaan saa pelkillä jaa/ei äänestyslapuilla, joten sillä aikaa kun muut rentoutuivat ja verkostoituivat uusien tuttavuuksien kanssa, ääntenlaskijat tekivät laskutoimituksia helmitaulujen avulla. Ääntenlaskijoina halusimme tietysti tarkistaa äänestyksen oikeellisuuden, joten saatoimme laskennan vuoksi venyttää noita Janin kuvaamia piinaavia minuutteja. Hupsis!
No miten siinä sitten kävikään…?
Minä tein sen! Sain vaaleissa eniten ääniä ja pääsen jatkamaan vielä vuoden osana SOOL-perhettä. Olo oli helpottunut, mutta samalla erittäin haikea, koska pian oli aika hyvästellä ne ihmiset kenen kanssa työskentelimme tiiviisti viimeisen vuoden aikana. Kiitokset vielä ihan jokaiselle teistä, mitä pääsin oppimaan ja kokemaan teidän kanssa viimeisen vuoden aikana <3.
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja pian uuden hallituksen valitsemisen jälkeen alkoi liittokokous myös lähestyä loppua. Kokouksen jälkeen vietimme vielä hetken iltaa saunoen ja itkien ennenkuin oli aika lähteä kohti kotia. Viimeisin vuosi oli laitettu pakettiin ja matka jatkui tällä kertaa kohti Kalajokea ennen wappurientoja. Onneksi tätä matkaa ei tarvinnut matkustaa yksin vaan kävimme vielä Sennin kanssa nauttimassa viimeiset skumpat ennen seuraavaa kertaa.
Kiitos, että jaksoit lukea tämän tarinan liittokouksesta. Inhimilliistä syistä tämän kirjoituksen julkaisu myöhästyi alkuperäisestä, mutta hienoa jos olet nyt päätynyt lukemaan tätä Seuraavassa osassa olemme syyskuussa aina vaarallisessa rannikkokaupungissa Raumalla aloittamassa tulevaa vuotta.
Jazzi jatkuu..