42/2021 - Vaihdossa Vermontissa part. 1

Koska kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, tässä diaesitys teille, miten minun ja Lauran vaihto on täällä ihanan vuoristoisessa Burlingtonissa mennyt. Pohjustuksena kerron, että olemme täällä opiskelemassa liikuntatieteitä jatkona meidän jo olemassa olevalle liikunnan sivuaineelle Vermontin osavaltiossa, Burlingtonin kaupungissa. Tämä on koti kolmelle tärkeälle B:lle: Ben & Jerry'sille, Burtonille ja Bernie Sandersille. Tämä pieni 40 000 asukkaan kaupunki on valtavan Champlain-järven äärellä ja asutus on pitkälti rakennettu rinteeseen (ei kovin kivaa, kun kävelee baarista kotiin). Täällä on vasta tällä viikolla alkanut viilenemään kelit ja ruska on juuri meneillään. Vihdoin saan alkaa käyttää pitkähihaisia ja onnekkaina päivinä jopa takkia. Sinänsä kivaa, sillä suomalaisena en tietenkään pakannut kesäkamppeita mukaan syyskuuta odottaessa.

Orientaatioviikko alkoi muihin vaihtareihin ja paikallisiin tapoihin tutustumisella. Alku oli kivinen, sillä ensimmäiset viikot olivat pitkälti yli 30 asteen lämpötilaa, joihin kumpikaan meistä ei ollut oikein varautunut. Ainoa tapa oli nukkua alasti meritähtiasennossa ja toivoa, että seuraava päivä olisi viileämpi (ei ollut, meni ainakin kolme viikkoa ennen kuin kelit lauhtu).

Asuminen täällä on klassista amerikkalaista dorm- eli asuntola-asumista. Itse jaan huoneeni brittiläisen Amelian kanssa ja Laura brittiläisen Jessin kanssa. Täällä on paljon brittejä. Kerroksemme koostuu sekoituksesta amerikkalaisia ja vaihtareita. Meillä on todella läheinen kommuuni tässä kerroksessa: yhteisiä leffailtoja ja juhlia! Olemme kuin yhtä isoa perhettä, joka koostuu kahdesta suomalaisesta, tsekistä, espanjalaisesta, briteistä, ranskalaisista, saksalaisista, korealaisesta, itävaltalaisesta, arabeista ja amerikkalaisista.

Tapahtumia täällä on riittänyt. Tietenkin heti ensimmäisenä meidän piti mennä testaamaan Greek Life ja Fraternity-bileet. Niitä on sen verran mainostettu kaikissa mahdollisissa amerikkalaisissa medioissa (i. e. American Pie). Valitettavasti Vermontin Greek Life on hieman köyhempää muihin osavaltioihin verrattuna, sillä täällä on enemmän kilpaurheilijoita, joiden juhlissa käydään. Mutta tulipahan koettua beer pong, punaiset kupit ja homeinen kellari - ei siis mitään uutta. Valitettavasti tämä kokemus piti toistaa muutaman kerran ennen kuin luovutimme ja totesimme, että ehkä klubit ovat enemmän meidän juttu.

Pääsin myös käymään aidolla fairilla (markkinat?), jossa oli pieneläintarha, crash derbyä (autot ajaa hiekassa ja törmäilee), corndogseja (valitettavasti ällöttäviä) ja paljon kojuja ja laitteita! Koin myös ensimmäistä kertaa kunnon amerikkalaisen pick-up truckin kyydissä olemisen ja kuuntelimme koko matkan countrya. Koko ilta henki 'Murica-tunnelmaa.

Tuli sitä myös kokeltua paintballia ensimmäistä kertaa...  

vietimme yhdessä Meksikon itsenäisyyspävää... 

ja olemme tutustuneet paikalliseen luontoon. 

Täällä ei onneksi ole enää verkkoluentoja. Kaikki opetus tapahtuu lähiopetuksena, mutta maskipakko täällä on ympäri kampusta. Silti parempi kuin ei mitään, on ihanaa olla taas ihmisten parissa. Kurssit ovat olleet haastavia ja vieneet valitettavan paljon aikaa. Näin jälkikäteen katsottuna olemme Lauran kanssa yhtä mieltä siitä, että vaihdossa kannattaa ottaa enimmäkseen hupikursseja ja ehdottomasti ei mitään maisteritasoa vastaavaa. Ollaan täällä kieli solmussa väännetty esseitä ja tenttejä ymmärtämättä puoliakaan, mutta onneksi tänne ei tultu akateemisesti menestymään. 

Täällä on ollut kyllä aivan todella upeat kaksi kuukautta ja kauhulla tuskailen jo paluuta. Olen ihanien ihmisten ympäröimä hyvin pitkältä tuntuneen korona-ajan erakoitumisen jälkeen ja se tuntuu hyvältä. Onneksi ollaan vasta puolessa välissä vaihtoa ja luvassa myöhemmin tänä syksynä on muun muassa aito Halloween ensi viikolla, matka Bostoniin, jossa mahdollinen visiitti Harvardiin, Thanksgiving-viikko matkustellen New Yorkissa ja Kanadassa sekä ehkä aidolla Thanksgiving-illallisella käyminen ja lisää ihania iltoja ihanien ihmisten kanssa. Toivottavasti Suomeen kuuluu pelkkää hyvää ja Lapikas on saanut fuksit tutustutettua Lapin tapoihin. Me pidämme täällä lippua korkealla ja valistamme jenkkejä siitä, että Suomi tosiaan ei ole osa skandinaviaa (google it), me emme puhu ruotsia ja kyllä, saunominen tapahtuu alasti.

- Allu

P.S. Mitäs helevettiä tämä pelleily yksityisyyden kustannuksella oikein on? Täällä on vain julkisia vessoja, joissa näkee kaikkien jalat aina polveen asti tai jonkun silmän tuijottavan takaisin oven ja seinän välissä olevasta valtavasta raosta. Se katse näkee aina syvälle sieluun.