9/2021 - Oi kevät, voi korona

16.2.2020 Suomeen julistettiin koronan vuoksi poikkeustila ja valmiuslaki otettiin käyttöön. Tuntui, että kaikki pysähtyi. Työskentelin tuohon aikaan alakoululla koulunkäynninohjaajana ja poikkeustilan vuoksi jouduin lomautetuksi. Tilanne ärsytti ja ahdisti, tuntui ettei mitään voinut tehdä. Huhtikuun aikana en nähnyt ketään enkä poistunut kotoa minnekään muualle kuin ruokakauppaan ja lenkille. Päivät vain matelivat eteenpäin. Muistan, kuinka tuohon aikaa pääsykoestressikin oli huipussaan. Tuntui ettei kukaan tiennyt, miten pääsykokeet järjestetään ja milloin ne järjestetään. Loppujen lopuksi tieto pääsykokeesta tuli, mutta motivaatio kokeeseen lukemiseen oli ihan maassa. Vanhempieni ja erityisesti äidin tsemppien johdosta jaksoin suorittaa valmennuskurssini tehtävät loppuun.

25.2.2021 hallitus kertoi päätöksestään, että Suomi siirtyy 8.3.2021 alkaen poikkeustilaan kolmeksi viikoksi. (Poikkeustila julistettiin 1.3.2021) Taas tuntuu, että mennään viime kevään tapaiseen tilaan, missä kaikki pysähtyy, vaikka toisaalta itselle jäi hieman epäselväksi, mitä tämä poikkeustila tällä kertaa nyt käytännössä tarkoittaa. Ymmärrän, että tämä on välttämätöntä, jotta edes jossain vaiheessa korona saataisiin kuriin, mutta kyllähän se ärsyttää. Ärsyttää, kun ensimmäinen vuosi yliopistossa on mennyt ihan eri lailla, mitä odotti. Ennen yliopiston alkua sitä odotti tapahtumia, joista oli kuullut yliopisto-opiskelijoilta, suuria luentosaleja täynnä opiskelijoita ja uusien yhteyksien luomista. Mutta sen sijaan suurin osa kursseista on etänä, ei ole tapahtumia, ei näe ihmisiä eikä pääse verkostoitumaan. Tuntuu, että seinät kaatuvat päälle.

Korona on piinannut meitä noin vuoden verran ja välillä sitä miettii, että tämäkö on nyt se uusi normaali? Kaupassa aina maski naamalla, pitää muistaa turvavälit, käsidesiä ja käsienpesua niin paljon, että kädet kuivuu, oppitunnit etänä, isovanhempia ei uskalla mennä moikkaamaan ja mitä kaikkea vielä. Mieli vaipuu välillä tuohon negatiiviseen tilaan ja kieltämättä välillä tekisi mieli jäädä vellomaan siihen negatiivisuuteen, mutta ei se auta ketään.

Olemme varmasti jokainen kuulleet koronan aikana sanat: "Jaksetaan vielä", "Kyllä tästä selvitään" tms. Olen samaa mieltä, mutta haluan myös sanoa, että on okei, jos tilanne saa sut raivon partaalle tai se saa sut ahdistumaan. Pitää kuitenkin muistaa puhua niistä tunteistaan jollekin. Itse olen purkanut oloani kirjoittamalla päiväkirjaani sekä purkamalla tunteeni kappaleen sanoiksi. Oman perheen ja ystävien kanssa keskustelu on myös ollut hyvää terapiaa.

Itse yritän ajatella myös niitä hyviä asioita, mitä korona on itselle tuonut. Viime vuonna lockdownin aikana opin soittamaan ukulelea, mulla oli enemmän aikaa lukea ja tutustutin itseni kotitreenien maailmaan, mikä oli todella hyvä päätös. Liikkuessa jotenkin murheet hetkeksi unohtuivat. Koen myös, että koronan ansiosta pääsin kouluun. Pääsykoe itsellä meni huonosti, mutta todistusten pisterajoja laskettiin, joten pääsin todistuksellani toiseen vaiheeseen. Tänä vuonna taas koronan takia opintojen nopeuttaminen on ollut suhteellisen vaivatonta. Luentoja tallennetaan, joten päällekkäisyydet eivät ole haitaksi. Joten vaikka korona on ottanut, on se myös antanut.

Lopuksi haluan sanoa, että vaikka tilanne on mikä on, niin koitetaan nauttia niistä pienistä asioista, mistä me voidaan nauttia. Esimerkiksi aivan upeasta kevätauringosta ja siitä, että kesä tekee kovaa vauhtia jo tuloaan. Nautitaan myös siitä, että luennoilla voi olla vaikka yökkärit päällä ja hiukset ihan sotkussa. Viime kevät oli varmasti monille rankkaa aikaa, etenkin henkisesti, mutta me selvittiin viime keväästä, joten kyllä me tämänkin yli päästään. Tässä kun tätä korona-aikaa on jäljellä, niin koitetaanhan nauttia näistä koronan tuomista hyvistä jutuista.

Oikein ihanaa alkavaa kevättä kaikille, nautitaanhan tulevasta hiihtolomasta - kaikesta huolimatta!

- Selina