38/2020 Lapikkaan fuksiviikot

Lapikkaan fuksiviikot alkavat pikkuhiljaa olla takanapäin! Mitä kaikkea näissä muutamassa viikossa on kerettykään tehdä. Otetaan tähän väliin pieni kertaus: 

Varaslähtö fuksiviikkoihin

A: Jännitystä oli selkeästi ilmassa. Pian tutustuisi aivan uuteen ihmisporukkaan ja näkisi mitä kaikkea syksyltä voisi odottaa. Fuksitkin varmasti olivat innoissaan, mutta se ei kyllä vetänyt vertoja muutaman aktiivisen vanhemman opiskelijan innokkuudelle.

Lähdimme käsikynkkää kohti Lapin yliopistoa ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen. Siellä näkyikin iso ihmismassa vapisevia fukseja, jotka leikkivät yhdessä tuutorien kanssa. PJ esitteli itsensä, toivotti kaikki tervetulleeksi opiskelijayhteisöömme ja Rovaniemelle. Sen jälkeen suuntasimme pää kolmantena jalkana kohti kantakapakka Punapippuria, että kerkeisimme sinne ennen tulevien lapikaslaisten joukkoa. Paikan päällä ei edes harmittanut hintojen nouseminen (olut ei varmasti ollut 5€ meidän aikana), hyvä seura korvasi sen.

Iltaa pitkin paikalle tuli opiskelijoita aina toiselta vuosiluokalta kuudenteen ja en koskaan muista fuksiviikkojen alkaneen näin poikkivuosiluokallisesti. Pöytäjoukot kuhisivat innoissaan kertoen mistä tulivat, minne olivat matkalla ja miten päätyivät, minne päätyivät. Meno oli mukavan mellevää.

Ilta kuitenkin päättyi melko nopeaa, kun iso joukko fukseja alkoi siirtymään Kansan pubiin. Sinänsä pyhäinhäväistys jättää Punis kesken ensimmäisenä iltana, mutta pisteet innokkuudesta keksiä meininkiä illalle. Vanhat jäimme sitten pitämään lippua korkealla ja lämmittämään penkkejä.

Amazing Race -Rollo

A: Vaihteet silmään, kun luvassa oli fuksiviikkojen ensimmäiset kilpailut, joissa erotellaan jyvät akanoista. Tässä kaupunkikierroskilpailussa enemmän ja vähemmät paikalliset fuksit tutustutettiin Rovaniemen keskustan tärkeimpiin nähtävyyksiin, kuten kirjastoon, sitsipaikka Wiljamiin ja poliisiasemaan - klassinen opiskelijan päivän kulku. Alkujännityksen jälkeen fuksit uskalsivat heittäytyä ja huomasin jälleen, että luokanopettajat kyllä kehtaavat lähteä pelleilyyn ja itsensä nolaamiseen mukaan. Erittäin tärkeä piirre työnkuvaamme nähden.

Keli oli peloistamme huolimatta pysynyt kauniina, joten pystyimme tuttuun tapaan päättämään kilpailun Valdemarin rantaan. Ennen voittajien julkistamista fuksit keksivät laululeikkejä ja taas sai olla ylpeä heittäytymiskyvystä. Pisteenlaskennan jälkeen voittajaryhmäksi paljastui... *rumpujen pärinää*... Härkä-/märkätaistelijat! Kukaan ei onneksi vaikuttanut yhtä huonolta häviäjältä kuin minä, joten tunnelma pysyi iltamyöhään korkealla.

Ilta toi jälleen tuulahduksen syysviileyttä ja fuksit aloittivat kansanvaelluksen kohti Kansaa. Sieltä yö jatkui kuulemma Mooniin, mutta minulla se päätyi turvallisesti vällyjen väliin.

Kotiapprot

A: Kotiapprot, tämä kielletty kurkistus tuutorien ja vanhempien opiskelijoiden yksityiselämiin ja -eläimiin. Seuraavana päivänä oli luvassa viime keväänä valmistuneiden ihmisten ylioppilasjuhlat ja ymmärrettävästä syystä osallistujamäärä oli aikaisempiin iltoihin verrattuna paljon pienempi. Mutta meno silti mitä mainion!

Rasteilta löytyi niin musavisaa, tuutorien salaisten menneisyyksien selvittelyä ja ehdottomasti kaikkien lemppari, pantomiimi. Vaikka muut rastinpitäjät väittivät, että fuksien kehut asuntoni upeasta ulkomuodosta ja rastin hauskuudesta olivat vain tyhjiä sanoja, joita ilmeisesti kuultiin joka rastilla, he varmasti tarkoittivat sitä OIKEASTI meidän kohdallamme.

Keräännyimme Lapin yliopiston edessä, kun viimeinenkin ryhmä oli nilkuttanut paikalle ja voittajaksi paljastui Valmiusdokausyksikkö! Tällä tiimillä oli kyllä ehdottomasti tunnelmat kohdillaan, kun heillä oli läpi kisan pysynyt tunnelma katossa, vaikka yksi joutui etenemään kävelykepeillä.

Hetken hengailun jälkeen suuntasimme kohti Kansaa ja jopa minä uskaltauduin mukaan! Tunnelma oli tiivistä, mutta seura upeaa. Hetken näin kolmen vuoden takaisen itseni fukseissa: lupauksia seikkailuista ihmisten kanssa, jotka oli tuntenut vasta pari päivää, pitkiä syvällisiä keskusteluja ei oikein mistään ja saatoin jopa itse päätyä kinastelemaan Oulun lukioiden arvojärjestyksestä, joka lopulta oli merkityksetöntä. Olemme kaikki täällä, opiskelemme nyt samaa alaa ja lähtökohdilla ei ole enää merkitystä. Vain sillä, mitä haluamme tulevalta. Tosi diippii shittii.

Fuksiaiset

E: Kiistelemättä fuksiviikkojen yksi kohokodista: fuksiaiset. Sampoaukiolle kerääntyi lapikaskansaa aloittamaan tämän iki-ihanan rastiseikkailun. Tänä vuonna teemana oli "lasten kutsut", paikan päältä löytyi supersankareita, halinalleja ja muita eläinkunnan rakastettavia otuksia. Hallituskin eksyi paikan päälle pitämään perinteistä hallituksen kiertävää rastia. 

Turvallisuusohjeet huomioiden tänä vuonna jouduttiin jättämään monia asioita pois fuksiaisista, kuten sukkahousuketjut sekä lahjusten jakaminen jäi vähäiseksi. Mutta viis niistä, hauskaa oltiin tultu pitämään ja niinhän sitä sitten pidettiin! Hallituksen rastilla kirmasi tasaisin väliajoin fuksiryhmiä ja heidän tehtävänään oli luoda still-kuva aiheesta, ette varmasti olisi osanneet arvata, "Lapikas lastenkutsuilla" (kyllä hallituksella meni viikkoja keksiä näin naseva ja innovatiivinen aihe). Illan myötä myös alettiin enemmän heittäytyä rastin tehtävään ja nähtiin upeita suorituksia. Lahjuksista mieleen jäi ehdottomasti eräänkin ryhmän lauluesitys ja toisen ryhmän antama "oikein ihastuttava fuksiaisrasti" ruusuke. 

Hyvällä mielillä alettiin ennen klo. 22 suuntautua fuksiaisten päätösjuhlaan Jätkänpuistoon. Siellä annettiin tuutorien laskea pisteitä samalla, kun vanhemmat opettivat fukseille miten "Oi Rollo on" kajahtaa lapikasporukalla tai miten meidän oma ihana "Minun Lapikkaani" kappale menee. Jälleen kerran sai itsekin yllättyä kuinka paljon vanhempia vuosikurssilaisia paikalle oli päätynyt. Joka tapauksessa palkinnot jaettiin ja parhaan asun voitti "Cookie Monster" asu, joka oli kieltämättä kyllä hallituslaistenkin mieleen! 

Ilta jatkui osalla Kansan Pubiin, osalla Sale 24h pakastehyllylle ja osa taisi jopa piipahtaa Hemingwayssa viinipullollisella. Tiet ovat moninaiset, mutta hauskaa taisi kaikilla kuitenkin jatkoillakin olla. 

Pönttärit

E: Erikoisten mukien kokous? Niinkin voisi ulkopuolisena erehtyä luulemaan, kun tuona tiistai iltana kokoontui lapikaslaiset yliopiston pääoville kurkut kuivaen. Pönttärithän ovat Lapikkaan perinteinen syyslukukauden avajaisjuhla, jossa nautitaan maukkaasta kotiviinistä, joka on valmistettu rakkaudella. Mitään muuta ei osallistujilta vaadittu kuin OMM (eli oma muki mukaan) ja siinä viiniä kaadellessa näki kyllä jos jonkinmoisia erikoisia valintoja. Mieleen painui Frozenin Elsan pää-muki, puolen litran muovipullosta DYI keinoin kyhätyt "juoma-astiat" (kyllä, näitä oli enemmän kuin yksi) ja silikooniset kokoontaitettavat retkimukit. Mukeista viis, jokainen viiniä himoitseva sai sitä kuppiinsa maisteltavaksi. 

Porukkaa oli ja viini virtasi. Fuksit saivat mahdollisuuden tutustua vanhempaan vuosikursseihin ja sama toisinpäin. Pieni sade ei haitannut, sillä ympärillä oli hyviä tyyppejä ja kädessä kuppi kotiviiniä. 

Fuksisitsit

Ah, puolen vuoden odottelun jälkeen pääsimme vihdoin takaisin tunkkaiseen kellariin yhdessä lauleskelemaan, välttelemään kuumaa ruokaa ja hyihyttelemään väärin käyttäytyville. Tämä oli myös tietynlainen neitsytmatka: toastit ja henkilökunta olivat aivan ensimmäisiä kertoja rooleissaan. Voin sanoa, että tämän kokemuksen jälkeen pidän henkilökuntaa paljon korkeammassa arvossa. Toastit vetivät uskomattomat hyvin ensikertalaisiksi, vaikka molemmat ovat jo veteraaneja sitsaamisessa.

Mutta itse sitseihin! Kaikki olivat panostaneet vaatteisiinsa ja jos ei olisi tiennyt paremmin, olisin helpostikin voinut luulla olevani jonkun B-luokan matkanjärjestäjän huonokuntoisissa kerhotiloissa Mallorcalla. Ainakin lämpötilat lähentelivät jotain trooppista saarta. Fuksit ujostelivat ensi alkuun laulujen ja puheenvuorojen kanssa, mutta vähintään toisen kaadon jälkeen kaikki uskaltautuivat heittäytymään kunnolla sitsaamisen hauskaan kulttuuriin. Tuli jallutähteä ja lammaslaulua. Rangaistuksia jaeltiin ja yllättäen huonoiten käyttäytyivät kaikki vanhat opiskelijat. Itse arvokkaana ihmisenä en tietenkään pöljäillyt ja joutunut lukemaan jotain lentokoneinfoa himokkaalla tyylillä tai kyseenalaistanut toasteja. Pois se minusta.

Iltahan jatkui jo tuttuun ja turvalliseen Kansan Pubiin, jossa sinihaalarinen kansa nautti terassilta toistensa seurasta ja juottolan tarjoamista virvokkeista. Mihin ilta siitä jatkui sitä ei legenda kerro.