Lauri Kattilakoski, Män Behind Märkä-Lasse

Ou sweet dreams! Meikäläinen on vuosien varrella omistanut lempinimen jos toisenkin. Lauri nimi on syystä tai toisesta uskomattoman helppo vääntää toiseen muotoon: Laajakaista-Late (kultainen 2000 -luvun alku ja Soneran ukkeli), Late, Lateksi (tuosta voisi heittää vitsin jos toisenkin, mutta ei yhtään hyvää), Larsson, Laissukka, Lerba, Lorenzones ja ehdottomasti kauneimpana kaikista Lerssi (ihan oikeasti nyt). Tullessani yliopistoon luulin, että enää ei keksittäisi yhtään lempinimeä, mutta toisin kävi. Syntyi legendaksi muodostunut Märkä-Lasse, jolla meikäläistä kutsutaan. Mutta kuka on Lauri Kattilakoski, mies nimen takaa?

No nyt hyvä(t) lukija(t), kun en muuta keksinyt niin kirjoitan itsestäni tekstin. Omaperäistä. Olen 24 vuotta ja asustelen nyt neljättä vuotta Pohjolan pääkaupungissa Rollossa, Rovaniemellä. Tänne muutin lakeuksilta, Etelä-Pohjanmaalta, jossa puukot kilisevät vyössä eikä Reinojen ja Jussi -paidan käyttäminen baarissa ole häpeän aihe. Ah, Pohjanmaa, en kaipaa takaisin juuri yhtään.

Aluksi kaupungissa asuminen tuntui vieraalta ajatukselta tällaiselle perinteiselle maaseudun pojalle. Ulkoa kantautuvat äänet häiritsivät iltaisin, kun siemailin rauhassa lämmintä maitoa flanellipyjama päällä ja katselin kello seitsemän uutisia. Vaateostoksille pääsi kävelemällä kaksi kilometriä eikä tarvinnut varata koko päivää aikaa ja ajaa kuuttakymmentä kilometriä. Toki, ensimmäiseen kahteen viikkoon en uskaltautunut kotoa kuin yliopistolle ja lähiSaleen. Keskustassa joku olisi varmasti heti ryöstänyt, tarjonnut huumeita ja vienyt kotiinsa panttivangiksi, jos äitiin oli uskominen.

Mutta niin vain selviydyin kaupungin vaaroista, ehkä johtuen siitä ettei kukaan pidä luikkua rillipäistä poikaa uhkana. Kuukausien myötä Rovaniemi tarjosi uuden kotipaikan, ilman traktoreita ja peltotöitä, vaikka välillä istuskelinkin kotona työhaalarit päällä ja päästelin traktorin ääniä kaivaten hytin kuumuutta. Olin matkalla kohti kaupunkilaistumista, jos sellaista nyt ylipäätään on olemassa. Ja mitä enemmän aikaa meni, sitä vähemmän tuli himo käydä kotipaikkakunnalla. Se oli hämmentävää.

Lapikkaassa opiskelu on ollut kuin nenä päähän ja opettajan ammatti tuntuu kivalta, ainoana miinuspuolena on lasten kanssa oleminen. Vitsi, vai oliko sittenkään? Lapikas on tarjonnut lämpinän ilmapiirin, jossa tiivis yhteisö tuo mukanaan paljon iloa ja riemua ja samaan aikaan liian paljon tuttuja. Olen kieltämättä hieman erakkoluonne ja nautin, kun saan sulkeutua kämpille yksikseni, vain minä ja tietokone. Kyllä, omistan silmälasit ja se tekee meikästä tietyllä tavalla nörtin. Allekirjoitan.

Voin vielä kertoa olevani suuri, suuri sarjakuvafani. Kaikki alkoi 2000-luvun taitteessa, kun kotiin tilattiin Aku Ankka. Osasin jossain vaiheessa jo nimetä kansilehden perusteella lehdessä olevat tarinat. Sittemmin tutustuin supersankareihin eikä sitä junaa voinut enää pysäyttää, olin koukussa. Vuosien varrella into ei ole hiipunut laisinkaan vaan päinvastoin. Lainaan vieläkin kirjastosta supersankarisarjakuvia ja ahmin ne salamannopeasti.

Nyt jokainen haluaa tietää oman lempparini. Minut tuntevat voisivat epäillä Batmania ykköseksi, mutta se ei ole totta. Batman on ehkä hieman liian ylivoimainen ja sekaisin meikäläisen makuun. Vuosia ihailuni kohteena on ollut triikosankari, joka on nörtti, omisti silmälasit eikä ennen supervoimiaan ollut kovinkaan lihaksikas. Yksi ja ainoa Peter Parker eli HÄMÄHÄKKIMIES! Vieläkin yhtenä haaveenani on omistaa Hämiksen voimat. Mietippä nyt ihan oikeasti, voisi vain heitellä seittiä ranteista ja liidellä halki kaupungin. Shiit, se olisi coolia.

Hyvä yleisö, tässä on Märkä-Lasse, mies myytin takaa. Jos joskus tulee se fiilis, että haluaisit tulla juttelemaan, niin älä. No ei oikeasti, tule vaan. Jos haluat varman puheenaiheen, niin sarjakuvat, pelaaminen ja muu nörttikama on takuuvarma aihe. Ja jos sulla olisi jotain oikeita aiheita Lerpakkeeseen mielessä, niin tule nykäsemään hihasta. Muuten ensi viikolla puhutaan lapsuuden traumoista tai supersankareista. Ensi viikkoon.

//MägitiMäkBous Märkä-Lasse