What happens in Savonlinna
Voi hyvät hyssykät mitä siellä Savonlinnassa tapahtuikaan!
SOOL järjestäytyi 71. kerran juhlistamaan opettajien suurinta juhlaa, eli talvipäiviä. Myös meiltä Lapikkaasta lähti kunnioitettava määrä pirteitä juhlijoita perjantaina kukonlaulun aikaan kohti tuntematonta. Matka sujui vielä varsin rauhallisesti yhteen suuntaan, suurin syy tähän lienee se, että Lapikkaan Lösönen a.k.a. Lauri oli vielä eilisillan jäljiltä unten mailla.
Paikan päällähän homma sitten toimi kuin se kuuluisa junan vessa, koululta murkinan kautta kohti täyteen ammuttua Savonlinnan punaista aukiota, jossa esiintyi kenties maailman tämän hetken rouhein räppäri Musta Barbaari yhdessä suuren idolini Prinssi Yusufin kanssa. Keikkahan oli tietenkin parasta mitä näillä leveyksillä on tapahtunut sitten vuoden 1784, kun Savonlinnasta tuli venäläisomistuksen jälkeen jälleen itsenäinen kaupunki. Allekirjoittanut pääsikin heittämään huikeat yläfemmat itse Ylhäisyyden kanssa.
Savonlinnassa riitti tungosta kerrakseen, mikä näkyi rankimmin virallisella jatkopaikalla, eli Savonlinnan OKL-hallilla. Kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään, mutta tämä ei kenenkään menoa hidastanut, sillä kaupunki tarjosi runsaasti muitakin virkistäytymiseen tarkoitettuja majataloja, itselle legendaarinen Colo tuli viikonloppuna melkoisen tutuksi. Faktahan kuitenkin on, että keveät ~2300 talvipäiväilijää aiheuttaa väistämättä sen, että bileet on koko ajan käynnissä riippumatta siitä missä sattuu kulloinkin liikkumaan.
Lauantaina kuitenkin tapahtui jotain odottamatonta.
Talviriehaan tietä lähti matkaamaan aamun rohkeimmat jotka olivat enemmän tai vähemmän selvinneet perjantaista. Aluksi meitä oli paikalla kuusi. Sitten kymmenen. Lopulta kolmisenkymmentä lapikaslaista siivitti hävyttömän kannustuksen kera ainejärjestön ennen näkemättömään hurmokseen Talvipäivien hankinorsufutisturnauksessa. Ennen turnauksen alkua Lapikkaan kerroin Veikkauksen sivuilla voittoon oli käsittämätön 32,15, mutta kuten MM95, altavastaaja pääsi aina päätyyn asti. Finaaliin Lapikas selviytyi siis mielettömän kovalla saldolla; pelkkiä voittoja yhtä tasuria lukuun ottamatta ilman ainuttakaan päästettyä maalia. Loppuotteluun vastaan asettui jo alkulohkosta tuttu Turun joukkue, jolla oli varmasti vielä rankasti hampaankolossa alkulohkon nöyryytyksen jälkeen. Turku tulikin kovaa, mutta niin tulimme mekin. Aika-ajoin areena muistutti taistelutannerta, mutta kerta toisensa jälkeen yksiykköset kääntyivät eduksemme. Finaalissa oli jopa varaa päästää lopussa yksi maali omiin, sillä hyökkäys piti voitosta huoleen ja lopulta historiaan kirjataan voittolukemat 2-1 ja seuraava laulu:
Oi Rollo on!
Oi Rollo on!
Oi Rollo on niin ihana!
On Meillä sauna, viina, ja kirves!
Oi Rollo on niin ihana!
Never forget.
